Navigaatio
Vasemmistonaisten puhenainen, kansanedustaja Minna Sirnö, Seinäjoki 2.4.2008
Minna Sirnö: Se alkaa parkaisulla, mutta sen ei pitäisi päättyä hiljaisuuteen
Kuntapäättäjät ovat laiminlyöneet tehtävänsä taata turvallinen ja tasa-arvoinen kunta kaikille, siis myös naisille. Useimmista kunnista, kuten Seinäjoelta, puuttuu kansainvälisten suositusten mukainen määrä suojakotipaikkoja lähi- ja parisuhdeväkivallan uhreille. Kunnissa ei ole myöskään järjestetty ammattiauttajille kansainvälisten suositusten mukaista, systemaattista erikoistumiskoulutusta perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja hoitoon.
Useimmissa kunnissa ei myöskään ole tehty edes sosiaali- ja terveysministeriön ja lääninhallitusten edellyttämää lähi- parisuhdeväkivallan ehkäisyohjelmaa.
Kaikki tämä kielii välinpitämättömyydestä, sanoo Vasemmistonaisten puhenainen, kansanedustaja Minna Sirnö 2.4.2008 Vasemmistonaisten Naisrauhaa Seinäjoelle -tapahtumassa Seinäjoella.
Tutkitusti koti on vaarallisin paikka suomalaiselle naiselle. Joka viides parisuhteessa elävistä 18 - 74-vuotiaista naisista on joutunut nykyisen puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi. Myös henkirikostilastot osoittavat kodin vaarallisuuden naiselle. Suomessa nimittäin naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.
Naisiin kohdistuva väkivalta on aina sekä ihmisoikeusrikos että rangaistava väkivaltarikos. Silti Suomi on selkeästi epäonnistunut naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyössä. Tämän vuoksi Suomi on täysin aiheellisesti saanut asiasta huomautuksia YK:n eri elimiltä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.
- Lähisuhdeväkivallan vastainen työ vaatii sitoutumista, resursseja ja todellista halua kitkeä Suomesta selkeä, pääosin naisiin kohdistuva ihmisoikeusrikos. Pitkäaikainen, kansainvälinen kokemus on osoittanut, että parisuhdeväkivallan erikoisluonteen takia sen uhrit tarvitsevat nimenomaan heille tarkoitettuja palveluja. Kunnilla on keskeinen rooli näiden palvelujen järjestämisessä, muistuttaa Sirnö.
Vaikka useisiin kuntiin onkin nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä koordinoiva viranomainen, poliittinen sitoutuminen on edelleen lähes olematonta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kunnissa ei ole käyty minkäänlaista keskustelua saatikka ryhdytty toimiin ja riittävästi resursoitu turhan ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevan perheväkivallan kitkemistä.
Siksi seuraavissa kuntavaaleissa onkin varmistettava, että jokainen valittu valtuutettu sitoutuu luomaan naisrauhan omassa kunnassaan. Tämä tarkoittaa kuntakohtaisen ehkäisyohjelman laatimista, turvakotipaikkojen selkeää lisäämistä, resursseja kouluttaa henkilökuntaa kohtaamaan lähi- ja perheväkivallan uhreja sekä halukkuutta tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin ja poliisin kanssa. Jokaiseen kuntaan on julistettava nollatoleranssi naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Silloin se, mikä alkaa parkaisulla, ei enää pääty hiljaisuuteen, Sirnö vaatii.
Lisätietoja Minna Sirnö, p. 050 511 3127.
Kaikki tämä kielii välinpitämättömyydestä, sanoo Vasemmistonaisten puhenainen, kansanedustaja Minna Sirnö 2.4.2008 Vasemmistonaisten Naisrauhaa Seinäjoelle -tapahtumassa Seinäjoella.
Tutkitusti koti on vaarallisin paikka suomalaiselle naiselle. Joka viides parisuhteessa elävistä 18 - 74-vuotiaista naisista on joutunut nykyisen puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi. Myös henkirikostilastot osoittavat kodin vaarallisuuden naiselle. Suomessa nimittäin naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.
Naisiin kohdistuva väkivalta on aina sekä ihmisoikeusrikos että rangaistava väkivaltarikos. Silti Suomi on selkeästi epäonnistunut naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyössä. Tämän vuoksi Suomi on täysin aiheellisesti saanut asiasta huomautuksia YK:n eri elimiltä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.
- Lähisuhdeväkivallan vastainen työ vaatii sitoutumista, resursseja ja todellista halua kitkeä Suomesta selkeä, pääosin naisiin kohdistuva ihmisoikeusrikos. Pitkäaikainen, kansainvälinen kokemus on osoittanut, että parisuhdeväkivallan erikoisluonteen takia sen uhrit tarvitsevat nimenomaan heille tarkoitettuja palveluja. Kunnilla on keskeinen rooli näiden palvelujen järjestämisessä, muistuttaa Sirnö.
Vaikka useisiin kuntiin onkin nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä koordinoiva viranomainen, poliittinen sitoutuminen on edelleen lähes olematonta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kunnissa ei ole käyty minkäänlaista keskustelua saatikka ryhdytty toimiin ja riittävästi resursoitu turhan ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevan perheväkivallan kitkemistä.
Siksi seuraavissa kuntavaaleissa onkin varmistettava, että jokainen valittu valtuutettu sitoutuu luomaan naisrauhan omassa kunnassaan. Tämä tarkoittaa kuntakohtaisen ehkäisyohjelman laatimista, turvakotipaikkojen selkeää lisäämistä, resursseja kouluttaa henkilökuntaa kohtaamaan lähi- ja perheväkivallan uhreja sekä halukkuutta tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin ja poliisin kanssa. Jokaiseen kuntaan on julistettava nollatoleranssi naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Silloin se, mikä alkaa parkaisulla, ei enää pääty hiljaisuuteen, Sirnö vaatii.
Lisätietoja Minna Sirnö, p. 050 511 3127.
2.4.2008