Vasemmistoliitto

SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Huutola

Sähköposti Tulosta

Matti Huutola ammatillisen paikallisjärjestön vappujuhlassa Kemijärvellä.

 

Hyvät Kemijärven toverit
Vappuna, suomalaisen työn päivänä, ihmisten sympatiat ovat ympäri maan Kemijärven massaliikkeen puolella. Huhtikuun viimeinen päivä jää historian sivulle mustana päivä. Viime viikon sunnuntaina Stora Enso sulki Kemijärven sellutehtaan jättäen satoja Itä-Lapin ihmisiä työttömiksi. Epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta jäi moninkertaiselle määrälle ihmisiä ja kotitalouksia. Voidaan hyvin sanoa, että tehtaan sulkeminen koskettaa tavalla tai toisella jokaista kotitaloutta.

Menneinä vuosina Stora Enson johto poltti omistajien siunauksella rahaa Amerikan raitilla. Väärät investoinnit ovat johtaneet raskaisiin tappioihin ja yhtiön arvon alaskirjauksiin. Työmieskö tämänkin maksaa?

Kemijärven sellutehdas on jatkuvasti ylittänyt 13 prosentin tuottotason, tason jonka yhtiön johto on yksikölle asettanut. Eikö edes se, että tehdas on voitollinen ja kannattava riitä? Mikä siis enää riittää omistajille?

Toverit
Valtionohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies totesi eduskunnassa, ?ettei yhtiöiden omistajana valtion tule poukkoilla päivänpoliittisten suhdanteiden mukaan. Päinvastoin valtion on omistajana huolehdittava siitä, että omistajien toimenpiteillä luodaan pohja yhtiöiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.?

Näin siis ministeri Häkämies, jonka linjauksesta olisi ollut hyvä pitää kiinni. Akuutit puunsaantiongelmat, joita on vahvasti liioiteltu Kemijärven tapauksessa, eivät saa johtaa hätiköityihin päätöksiin. Suomesta voidaan huoletta kerätä 15 miljoonaa kuutiota enemmän puuta kuin tällä hetkellä.

Valtion onkin huolehdittava, että Stora Enson johto pitää tulevaisuuden avoinna Kemijärven sellutehtaan suhteen.  Näköpiirissä on ainakin neljä selkeää vaihtoehtoa:

Ensiksi on arvioitava uudelleen, miten järkevää on kannattavan tehtaan lopullinen sulkeminen. Eli kannattaisiko sittenkin katsoa yli päiväkohtaisten suhdanteiden. Neuvottelut Venäjän puutulleista ovat kesken ja mahdollisuudet l kotimaisen raaka-aineen lisäämiseen ovat olemassa. Suomesta ei puu lopu kuten ei hiekka Saharastakaan. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että Stora Enson johto ja omistajatahot eivät aio tätä arviota suorittaa.

Kannattavan tehtaan myynti on pidettävä yhtenä vaihtoehtona. Kannattavalle sellutehtaalle on olemassa halukas ostaja. Eikö olisi järkevämpää myydä kannattava tehdas kuin lopettaa se?

On selvitettävä tehtaan tulevaisuus biopolttoaineiden kehitystyössä. Sellutehdas on kuntonsa ja henkilöstönsä osaamisen kannalta toimiva paikka koetehtaalle.

Selvää on, että on vähintäänkin odotettava Valtioneuvoston päätöstä Kemijärven kaupungin haltuunotto- ja pakkolunastusesityksestä.

Kaikki neljä vaihtoehtoa on käytävä rauhassa läpi. On myös vältettävä tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Paperiliitto ja SAK ovat yhdessä muiden palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa vedonneet Stora Enson johtoon, ettei mahdollisia Kemijärven sellutehtaan purkutöitä aloiteta niin kauan kuin pakkolunastuslupahakemus ja Euroopan unionin kilpailuvirastoon jätetty valitus ovat käsittelemättä.

Arvoisa Stora Enson johto
Vetoankin, älkää käynnistäkö sellutehtaan purkutöihin, vaikka olette sen jo sulkeneetkin. Purkutöiden aloittaminen mitätöisi kaikkien edellä mainittujen vaihtoehtojen selvitystyöt tehtaasta ja sen tulevaisuudesta nykyisellä tuotantoprosessilla. On syytä ymmärtää, että puskutraktorien käynnistäminen Kemijärvellä voi pahimmillaan johtaa ennenäkemättömään liikehdintään Itä-Lapissa ja kenties koko Suomessa.

Toverit
Kemijärvellä ollaan samanlaisessa tilanteessa kuin Bochumin väki Saksassa, jossa Nokian päätökset ajavat reilut parituhatta ihmistä kilometritehtaalle. 

Molemmissa tapauksissa tuloksellinen yksikkö ajetaan alas, koska osakkeenomistajien etu sitä edellyttää. Se, mitä seurauksia päätöksellä on kokonaisen maakunnan elinoloihin, eivät paina mitään.

Globalisaatio on pirullinen pähkinä purtavaksi. Tuotannontekijät liikkuvat vapaasti sinne, missä tuotto-odotukset ovat suurimmat. Seuraukset voivat kuitenkin olla jotakin sellaista, mitä on terveellä järjellä vaikea ymmärtää.

Yrityksen pitkäjänteinen kehittäminen ja kannattavuus eivät ratkaise yhtiön kiinnostavuutta. Sijoittajat hakevat pikavoittoja. Niitä luodaan täysin vastuuttomin keinoin: irtisanomalla, järjettömillä yrityskaupoilla ja ulkoistamalla.

Niin kauan kuin vallitsevana ideologiana on mahdollisimman vähäinen talouden sääntely, saa kilpajuoksu pohjalle jatkua.  Jos mitään ei tehdä, tämä harvoja hyödyttävä, mutta useimpia vahingoittava, kilpajuoksu on vasta alussa. Nykyinen globaali talousjärjestelmä ei ole väistämätön. Se on muutettavissa ja paine sen muuttamiseen kasvaa koko ajan.

Vahvin voima menon muuttamiseksi on tavallisten ihmisten mielipiteissä. Kun iso joukko saksalaisia raivostui, Nokian oli pakko kuunnella ja lopulta myös maksaa kallis hinta.  Poispotkitut 2300 työntekijää saivat noin 200 miljoonan sosiaalipaketin sisältäen mm. sellaiset irtisanomiskorvaukset, joita Suomessa voi vain uneksia.

Maassa maan tavalla! 
Onkin kysyttävä, miksi Suomessa ?bisnes? ja politiikka ovat kuin kaksi eri asiaa ? toisin kuin Saksassa. Miksi Suomessa ei ?bisnekseltä? vaadita samanlaista yhteiskuntavastuuta kuin Saksassa vaaditaan?

Suomessa pitää nostaa esille yrityksien yhteiskuntavastuun lisäksi poliitikkojen yhteiskuntavastuu. Jos yhtiön johto on vastuussa vain omistajille, ovat poliitikot vastuussa kansalle. Jos kansalliset ja eurooppalaiset lait tai kauppasopimukset estävät vastuulliset päätökset, lakeja ja sopimuksia on muutettava.

Se että Stora Enson tapauksessa vastuu on poliittisilla päätöksentekijöillä, on täysin selvä. Suomen valtio on KELA:n kanssa suurin äänivallan käyttäjä yhtiössä yli kolmanneksen ääniosuudella. Jos suurin omistaja ei käyttäisi omistajavaltaa, niin kuka sitä sitten käyttäisi?

Kannattavan tehtaan lakkauttamista on vaikea ymmärtää. Yhtä vaikeaa on ymmärtää Vanhasen hallituksen passiivista omistajapolitiikkaa.  Myös Suomen valtion omistajapolitiikka ottaa yrityksen omistajien edun annettuna, sitä millään tavalla kyseenalaistamatta.

Valtiovalta ei voi paeta yhtiön johdon selän taakse. Hallituksen on omistajapolitiikassaan huolehdittava, että työllisyys-, alue- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat tulevat huomioiduiksi yhtiön päätöksissä. Ne ovat valtio-omistajuuden relevantteja näkökohtia edelleen.

Valtion omistajaohjauksen on oltava huomattavasti aktiivisempaa, ei äänettömänä yhtiömiehenä istumista. Hallituksen on luotava omat selkeät omistajapolitiikan pelisäännöt ja tehtävä ne tiedoksi muille omistajille. 

Toverit
Kemijärven tehtaan sulkeminen on yksi tapaus laajemmassa rakennemuutoksessa. Suomessa kuolee vuosittain 10 prosenttia työpaikoista, mikä tarkoittaa tuhansia ?kemijärviä?.  Vaikka uusia työpaikkoja on syntynytkin viime vuosina enemmän, ei yksilön tie työpaikasta työpaikkaan käy käden käänteessä.

Rakennemuutoksen vauhti on siis kiihtynyt. Muutosturva on hyvä alku, mutta nyt tarvitaan vuosikymmenien työelämän reformipaketti: valmiussuunnitelma ja ennakoivampi muutosturva.

Valtion on yhdessä yritysten kanssa kartoitettava edeltä käsin mahdolliset kriisiyritykset ja paikkakunnat ja varauduttava tilanteisiin ennakolta. Nythän meillä käynnistyvät toimet vasta kun irtisanomistilanne on jo päällä.

Suomeen on perustettava kansallinen rakennerahasto näiden yritysten irtisanomistoimien varalle. Myös elinkeinoelämän pitää tulla rahastoon mukaan. On rakennettava yhdessä siltaa työstä työhön.

Hyvät toverit
Syksyllä alkaneen tulokierroksen viimeisin sopimus syntyi, kun Paperiliitto ja Metsäteollisuus laittoivat nimet paperiin. 

Sopimuskierroksen merkittävin huomio ei ollut terveydenhoitoalan poikkeukselliset neuvottelut, jossa käytettiin suomalaiseen sopimuskulttuuriin vieraita työtaistelukeinoja.

Tärkein huomio on se, että työantajat lähtivät ideologiselle ristiretkelle tulopolitiikkaa vastaan. Tulopolitiikkaa, joka on ollut pienen kansakunnan menestys sen hankkiessa leipänsä maailmalta. Yhdessä on kyetty sovittamaan yhteen niin talous-, työllisyys-, vero-, sosiaali- kuin palkkapolitiikkaakin. Samalla on uudistettu työlainsäädäntöä.

Mallista ovat hyötyneet yritykset ja suomalainen palkansaaja. Suomea pidetään monilla kansainvälisillä mittareilla kilpailukykyisimpänä maana maailmassa.

?Irti tulopolitiikasta? puheita on perusteltu globalisaatiokehityksellä.  Työnantajat hakevat joustoja, paikallisia sopimuksia ja siten haluavat kohottaa työn tuottavuutta.

Työnantajien tulevaisuuden sopimuspolitiikka nojautuneekin jatkossa kahteen päätekijään.

  • Paikalliseen - ja yritystason sopimiseen

  • Joustoihin

Työnantajat hakevat sopimusmallia, jossa eri toimialojen kehitys poikkea toisistaan eli vahvat voittajat ja heikot häviävät. Solidaariselle palkkapolitiikalle ei jäisi enää tilaa.

Työelämän pelinsääntöjen uudistamisen lähtökohtana ovat omistajien odotukset ja yritysten tavoitteet.

Toteutuvatko työnantajien tavoitteet sopimuspolitiikan malleista? Nostan esille kaksi eri tekijää.

Ensinnäkin: kykenevätkö liitot ja keskusjärjestöt entistä tiiviimpään yhteistyöhön?  Ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen onkin valmistauduttava hyvissä ajoin jos syksyllä 2009 yhteisin palkka- ja laadullisin tavoittein.

Toiseksi onko maan hallituksella halua jatkaa politiikkaa, joka pohjautuu eri etujärjestöjen välisiin sopimuksiin. Halutaanko tehdä yhteiskuntapolitiikkaa, joka perustuu kompromisseihin ja osapuolia sitoviin sopimuksiin.

Ay- liikkeelle käy molemmat
:
Sillä me emme ole häviäjäosapuoli silloinkaan, kun ainoastaan tehdään vain etujärjestöjen välisiä sopimuksia. Monista toisenlaisista väitteistä huolimatta uskallan sanoa, että Suomessa ay-liike on yhtenäinen ja vahva etujärjestö.

Mutta pärjääkö Suomi? 

Minusta on selvää että SAK:laisen ay-liikkeen on jatkossakin lähtökohtaisesti tavoiteltava tulopoliittisia kokonaisratkaisuja työllisyyden, tasa-arvon, solidaarisuuden ja Suomen puolesta. Mitään sopimuspolitiikan mallia ei pidä heittää romukoppaan. Palkansaajien on valmistauduttava tulevina aikoinakin kaikkiin sopimusmalleihin. On valmistauduttava tarvittaessa myös painostustoimiin.

Arvoisat kuulijat hyvät toverit
Suomessa vastuuttomasti toimineet yritykset ovat toistaiseksi päässeet helpolla, mutta te kemijärveläiset olette nyt näyttäneet, että röyhkeyden aika on meilläkin ohi.

Kansalaisten on noustava entistä useammin kyseenalaistamaan itsestään selvyytenä esitetyt toimet, jotka usein ovat väen vähentämisiä, tehtaiden sulkemisia, tuotantoyksiköiden lakkauttamisia jne.. 

Kemijärven Massaliike on näyttänyt Suomessa esimerkkiä.

Hyvää vappua teille kaikille
Kiitos!