Esko Seppänen Porin ammatillisen paikallisjärjestön vappujuhlassa.
Arvoisa työkansa. Te nuoret ja eläkeläiset, te naiset ja miehet, te kaikki vappumarssilaiset, jotka uhmasitte sosialidemokraattitoveri Erkki Tuomiojan vasemmalle asettamaa vappumarssikieltoa, hyvät tasavertaiset toverit.
Tänään on kansainvälinen työn juhla. Se velvoittaa meidät muistamaan niitä kanssaihmisiä, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, vailla työn turvaa ja toimeentuloa. Työ ei ole heille valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Työtä kaikille!
Päivän politiikka ilmentää tänään itsensä suomalaisille ennen muuta erilaisina sekstiviesteinä. Maan asiat ovat niin kuin ne näyttävät siinä valossa olevan.
Me, vasemmalla, olemme huolissamme pienituloisten ja syrjäytettyjen kanssaihmistemme toimeentulosta. Me, vasemmalla, joudumme sivusta todistamaan, miten maan hallitus, väreista viis mutta vihreiden mukana ollen, aikoo antaa suurituloisille suuria verohelpotuksia ja miten ollaan helpottamassa suurten omaisuuksien perintöveroa. Vanhasen tasa-arvoa on se, että varallisuusvero ja perintövero poistetaan myös köyhiltä.
Me, vasemmalla, panemme kauhuissamme merkille, miten ajetaan alas julkisia palveluksia, miten kansan terveydenhoitopalveluksia privatisoidaan, kilpailutetaan, ulkoistetaan ja ajetaan alas. Vanhuksillemme ei ole hyvää hoivaa, ja pienituloisimpien lapsiperheiden sosiaalisia etuisuuksia halutaan leikata. Sosiaaliset etuudet ovat jääneet rajusti jälkeen maksujen - ja hintojen - korotuksista. Köyhän kansan ostovoima on heikentynyt ansiotason nousuun verrattuna, ja se nakertaa koko vasemmiston uskottavuutta; alettiinhan etuuksien alasajo koko vasemmiston istuessa hallituspöydissä.
Italiassa vasemmiston uskottavuuden puute johti siihen että 945 jäsenen parlamenttiin ja senaattiin ei valittu - hallitussekoilun seurauksena - yhtään aitoa vasemmistoedustajaa
Meidän vappu on kansainvälinen työn päivä.
Niissä merkeissä on syytä nostaa politiikan keskiöön Brysselin eurokraattien aloittama hyökkäys EU-maiden ammattiyhdistysliikkeiden toimintaoikeuksia kohtaan. Hyökkäystä johtaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, tuo taantumuksen ja sosiaalisen turvattomuuden korkein oikeus, jonka tuomioista ei voi valittaa. Kaikki sen päätökset ovat EU:n jäsenmaissa ensisijaista oikeutta ja ylempiä kuin kansalliset lait; ovathan kaikki EU:n lait ylempiä omiimme nähden.
EY-tuomioistuin on ottanut lakien tulkintaan perustuvilla tapauskohtaisilla päätöksillä itselleen lainsäätäjän roolin. Se rajoittaa ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksia antamillaan Viking Line-, Vaxholm- ja Rüffert tuomioilla. Kun on päästy alkuun eikä ay-liike puolusta itseään joukkovoimalla, pahempaa on tulossa.
EY-tuomioistuimen päätöksen mukaan työmarkkinajärjestöillä on vain \"unionin oikeuden mukaisesti\" oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien. Niinpä Suomen lakkojen laillisuudesta päättää viime kädessä Euroopan unioni, eivätkä työtaisteluoikeuteen päde Suomen lait.
Uuteen perustuslakiin liitettävällä perusoikeuskirjalla ei paranneta nykyistä tilannetta, vaikka ay-liikkeessä on sitä käytetty perusteena EU:n perustuslain eli Lissabonin sopimuksen hyväksymiselle. EU:n perusoikeuskirja ei tuo suomalaisille yhtään uutta vapautta eikä oikeutta, eikä EU edes ole sellainen unioni, jolla olisi keinoja turvata eurokansalaisille taloudellisia tai sosiaalisia oikeuksia - paitsi tietysti kapitalisteille vapaan kilpailun oikeudet ja keinotteluoikeuden vapaudet.
On mielenkiintoista, miten ay-liikkeen jäsenet ymmärtävät EU:n luonteen selkeämmin kuin johtajansa. Kun ay-päälliköt ovat pääsääntöisesti eurouskovaisia, tavisjäsenet ovat vaistonvaraisesti EU-kriittisiä. Se käy ilmi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan, tuon herrojen EVA:n, mielipidetutkimuksista. SAK:n jäsenkunnasta puolet suhtautuu EU:hun kielteisesti. Kielteisiä kantoja esiintyy SAK:n kentässä kaksi kertaa enemmän kuin myönteisiä. SAK:n jäsenet ovat jopa EU-kielteisempiä kuin vasemmistoliiton äänestäjät, demareista puhumattakaan. EY-tuomioistuimen hyökkäys ay-liikettä vastaan ei lisänne väen EU-myötämielisyyttä.
Suomen eduskunta käsittelee par´aikaa EU:n perustuslakia, joka on nimetty Lissabonin sopimukseksi sen asiantilan salaamiseksi, että kyseessä on Brysselin perustuslaki, omaamme ylempi. Käsittely tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa. On päällä ikään kuin mediapimennys. EU-kiimainen media ei suitsuta perustuslaillisen EU-valon lankeamista Suomen ylle, olisikinhan se epäuskottavaa, mutta vaikeneminen myös kätkee näkyvistä europimeyden ylikansalliset voimat.
Euroopan ammatillisen keskusjärjestön (ETUC) pääsihteeri John Monks on vaatinut perustuslakia täydennettäväksi erityisellä \"sosiaalisen edistyksen lausekkeella\", eikä eurooppalainen ay-liike näyttäisi niin ollen olevan valmis hyväksymään Lissabonin sopimusta sen nykyisessä muodossa. Se haluaa siihen kirjattavaksi työntekomaan työ- ja palkkaehtojen ensisijaisuuden ja niiden puolustamiseksi täydet oikeudet työtaisteluihin.
Vasemmiston olisi Suomen eduskunnassa toimittava ay-liikkeen edunvalvojana EU:n suuntaan. Jos se ei, kuka sitten? Kun EU:n perustuslailla ei pystytä turvaamaan ay-liikkeen toimintaoikeuksia EU:n mielivaltaa vastaan, ei muuta kuin hylkyyn!
Yhteinen taistelu ammattiyhdistysväen työn ja taistelun puolesta yhdistäköön Suomen vasemmiston tänä keväänä eduskunnassa. Se on meidän vasemmistolaisten haaste sosialidemokraateille. On palautettava kunniaan kansalliset työntekomaan työehtosopimukset ja palkat!
EU:ssa vallankäyttöä keskitetään Brysseliin, kun jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta murennetaan EU:n perustuslailla.
Kansanvallan, eli siis kansalaisten Euroopan, pimeisiin puoliin kuuluu se, että Suomen eduskunta hyväksyi EU:n perustuslain kuolleen version joulukuussa 2006. Se oli ensimmäinen kerta Suomen 90-vuotisessa historiassa, jolloin hyväksyttiin laki, josta tiedettiin, ettei se tule koskaan voimaan; olihan se perustuslakiversio kaatunut Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Eurokratia tarvitsi mallimaan vieraan vallan alle alistumisen mannekiiniksi, ja se mallimaa oli Suomi, joka suostui pelledemokratiaan.
Demokratiassa yhteisten päätösten valmistelun pitää olla avointa ja kansaa itseään pitää kuulla. Demokratiassa pitää päästä esille vaihtoehtoja ja kritiikkiä. Demokratiassa päätöksillä pitää olla yleinen hyväksyttävyys eli legitimiteetti, eikä enemmistön ylikansallinen diktatuuri ole demokratiaa.
Kansalaisten Euroopassa me tavoittelemme kansanvaltaa, eli demokratiaa, joka on kansalaisosallistumista ja kansalaispäätöksentekoa, suoraa kansanvaltaa, kansanäänestyksiäkin.
Uudella perustuslailla, joka on eduskunnan käsittelyssä, unionista tehdään entistä enemmän poliittinen ja se muistuttaa enemmän ylikansallista liittovaltiota. Ylikansallisuus on muiden valtaa meidän asioissamme, ja sitä lisätään Lissabonin sopimuksessa itsenäisen valtion kaiken tärkeimmillä täysivaltaisuuden aloilla: lakien säätämisessä, ulkopolitiikassa, sodan ja rauhan kysymyksissä, lainsäädännössä, tuomioistuinlaitoksen toiminnassa?
Vallan keskitystä perustellaan vallankäytön tehostamisella. Totta on, että Brysselin ylikansallinen diktatuuri on tehokkaampi vallankäytön muoto kuin demokratia. Kansalaisilta otetaan poliittiset pulinat pois, ja sitä varten EU:ssa luodaan unionin sisään ylikansallinen puoluelaitos, europuolueet, joiden toimintaa unioni rahoittaa joka vuosi aina yhä runsaskätisellä europuoluetuella.
Valta tarvitsee vallan symboleita, ja jos niitä ei ole, vallanpitäjät luovat niitä valtansa pitimiksi. Keskusvallan vahvistamisen tarkoituksessa EU luo symboleita, jotka sitovat valtiot ideologisesti yhteen erilaisten liittovaltiomiesten ja -naisten markkinoimien yhteisten tunnusten alle. Siinä tarkoituksessa kansanäänestyksissä hylättyyn EU:n perustuslakiesitykseen oli kirjattu unionille lippu, kansallislaulu ja Eurooppa-päivä. Lissabonin sopimuksessa halutaan välttää uuden unionin (liitto)valtioluonteen paljastuminen kansalaisille, ja perustuslaista otettiin pois nämä symbolit. Kuitenkin on niin, että missä tähtilippu, siellä vieras valta.
EU kapitalismin kaikkinaisine riiston vapauksineen on tulojen väärinjakoautomaatti, mistä kallis esimerkki on sähkön hinta.
Jäsenmaat sitoutetaan vuoteen 2020 mennessä vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 %. Päästöoikeudet huutokaupataan ja pörssitetään. Niitä voivat ostaa kaikenlaiset keinotteluvoittoja havittelevat raharikkaat tahot, jotka eivät käytä päästöoikeuksia tuotantotoimintaan, vaan nostattavat keinottelemalla päästöoikeuksien - eli sähkön - hintaa omaksi edukseen. Maksajia ovat lämpöä ja valoa tarvitsevat kotitaloudet.
Päästökauppa ei anna armoa sähkölle. Komission mukaan voimalaitoksilla \"on mahdollisuus siirtää kasvavat hiilidioksidikustannukset hintoihin\" eli saada ne täysimääräisesti maksuun meille kuluttajille, kotitalouksille.
Mitä kalliimpia ovat päästöoikeudet, sitä enemmän sataa ilmaista mannaa suuryhtiöiden rahalaareihin ja osinkoina niiden omistajille. Siinä sivussa kuormasta syövät Fortumin optioherrat. Päästöt eivät vähene keinottelulla.
Kaiken kaikkiaan sähkön hinnoittelumekanismi EU:ssa suosii päästöttömän ydinvoiman lisärakentamista, vaikka tiukimmat päästökaupan kannattajat ovatkin kiihkeimpiä atomisähkön vastustajia. Jos haluat lisää ydinvoimaa, kannata päästökauppaa, mutta älä sitten ruikuta sähkön kalliista hinnasta.
Me, vasemmalla, tunnemme vastuun tuleville sukupolville, ja me haluamme estää maapallon kasvihuoneilmiön. Siihen ei ole muuta keinoa kuin elämänmuotomme ja elintapojemme vallankumouksellinen muuttaminen. Se olkoon tämän ajan vasemmiston vallankumousliike.
Me emme usko sellaisiin markkinoihin, joilla keinotellaan päästöillä, organisoidaan työ ja jaetaan työn tulokset pääoman omistuksen mukaan, asetetaan keinottelulle alttiiksi kansalaisten säästöt ja eläkeläisten eläkkeet, jätetään kanssaihmiset oman onnensa nojaan ja ikään kuin se ei riittäisi, tyhmistetään ihmiset television väkivaltaviihteellä ja luodaan demokratialle kvasimalli puhelinäänestyksillä.
Alas kapitalismi, riisto ja alistaminen. Eläköön työ, kansa ja kansanvalta. Hyvää vappua, onnesta ja vapaudesta uneksivien ihmisten työn juhlaa.



