Oulun Vasemmistoseura
Blogi
4.7.2010 Mauno Murtoniemi (Julkaistu Kalevassa ja Kansan Tahdossa toukokuussa 2010)
HYVÄT, PAHAT JA MAAHANMUUTTAJAT
Viime aikoina ovat useat eri puolueiden kärkinimet lähteneet kosiskelemaan yleistä ilmapiiriä antamalla maahanmuuttovastaisia lausuntoja. Tällainen irtopisteiden keruu on ala-arvoista ja moraalisesti tuomittavaa varsinkin, kun se ei poista työttömyyttä, kasvata eläkkeitä, paranna terveydenhoitoa tai sotaveteraanien elämisen tasoa. Nämä asiat olisi voitu laittaa kuntoon jo aiemminkin.
Tällaiset lausunnot ovat kasvattamassa rasistista ilmapiiriä, vaikka poliittisen eliitin ja myös viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota muun muassa halpatyövoimaa käyttäviin yrityksiin ja työntekijöiden palkkojen polkemiseen.
Lisäksi julkisuudessa on puhuttu puhtaan suomalaisen kulttuurin puolesta. Puhdasta suomalaisuutta ei koskaan ole ollut olemassa: kahvi, kristinusko, nationalismi, tango ja jääkiekko ovat kaikki tuontitavaraa.
Lausunnoissa on korostunut työperäisen maahanmuuton välineellinen merkitys, jolloin tulijoita tarkastellaan vain heidän työpanoksensa kannalta. Kuitenkin Suomessa asuu jo maahanmuuttajia ja muita etnisiä vähemmistöjä, joiden asemaa poliittisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ei saisi unohtaa.
Olisikin avoimesti keskusteltava siitä, miten kotouttamispolitiikan henkeä noudattaen luotaisiin oikeita edellytyksiä myös erilaisten kulttuurien toisiaan rikastuttavalle yhteiselolle. Tällä hetkellä ei olla vielä lähelläkään tilannetta, jossa kaikilla väestöryhmillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan.
Esimerkiksi koulujen yrittäjyyskasvatus antaisi mahdollisuuden käsitellä monipuolisesti niin suomalaisen kuin maahanmuuttajatyöntekijän oikeudellista asemaa.
Rasismi on ikivanha aate, sen vaatteet vain vaihtuvat. Lähtölaukauksena pidetään Kolumbuksen Amerikkaan purjehdusvuotta 1492, jonka myötä eurooppalaiset tulivat laajemmin tekemisiin muiden kulttuurien kanssa. Toisen maailmasodan jälkeen rasismi ei ollut muotiaate juutalaisten kansanmurhan vuoksi, mutta ihmiskunnan muisti on lyhyt, ja 1980-luvulta lähtien rasististen ääriliikkeiden kannatus on kasvanut Euroopassa.
Ranskan ns. uuden oikeiston (Nouve droite) pääideologi ja "maahanmuuttokriitikko" Alain de Benoist on arvostellut kaikkia tasa-arvoisuuteen pyrkiviä aatteita. Alain de Benoistin mukaan uuden oikeiston päämääränä on mielipidevaikuttaminen ja saneluasemaan pääseminen. Onnistuakseen "maahanmuuttokritiikissään" uuden oikeiston tulee saada vaikuttava asema akateemisissa piireissä, tiedotusvälineissä ja yleensä kulttuurin alueella siten, että liikkeen esittämät ajatukset tulisivat hyväksytyiksi mahdollisimman monessa puolueessa.
Toivottavasti de Benoistin käsikirjoitus ei toteudu Suomessa, vaikka valtamedian ja eräiden poliitikkojen avustuksella on rakentumassa jyrkästi kahtia jakautunut kuva joko hyvistä tai pahoista maahanmuuttajista. Toisaalta talouden nousukauden aikana toivotetaan tervetulleiksi pienipalkkaiset ja pätkätöitä tekevät, toisaalta luodaan uhkakuvia köyhien maiden loputtomista pakolaisvirroista, jotka ovat valtaamassa aitosuomalaista yhteiskuntaamme.
19.6.2010 Juha Tapio (puheenvuoro Vasemmistoliiton
puoluekokouksessa, julkaistu myös KU:n verkkolehdessä 15.6. ja Kansan Tahdossa 17.6.)
TAVOITTEITA ON MUTTA KEINOT PUUTTUVAT
Vasemmistoliiton puoluekokous hyväksyy puolueen tavoitteet vuosille 2010-2015. Puoluehallituksen ehdotuksen mukaan puolue on punavihreä ja uudenaikainen työväenpuolue, joka tavoittelee tasa-arvoista ja vapaata yhteiskuntaa sekä ekologisesti kestävää hyvinvointivaltiota ja demokraattista päätöksentekoa.
Tavoiteohjelman mukaan kuntien tulee järjestää palvelut pääsääntöisesti itse. Julkisen palvelutuotannon ohella puolue suosii pienyrityksiä ja kolmatta sektoria. Palvelujen kilpailuttaminen hyväksytään, mutta kilpailutettavat urakat toivotaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta suuryritykset eivät saisi liian keskeistä asemaa.
Kovin abstrakteja arvot ja tavoitteet ovat. Se mitä ekologisesti kestävällä hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan, jää avoimeksi. Sen sijaan selviää, että vasemmistoliitto on avoin hyvinvointipalveluiden yksityistämiselle. Ainoastaan suuryritysten ylivaltaa halutaan rajoittaa.
Finanssikriisin syylliseksi ei nähdä ainoastaan ahneita pankkiireja vaan muun muassa rahoitusmarkkinoiden valvonnan ja säätelyn puute. Ratkaisuksi ehdotetaan pankkisalaisuuden höllentämistä, veroparatiisien kieltämistä ja jättipankkien pilkkomista osiin. Tavoitteeksi asetetaan materiaalisen talouskasvun ja rajoittamaton kapitalismin oppien hylkääminen.
Vasemmistoliitto siis vastustaa rajoittamatonta kapitalismia ja esittää sen tilalle säädeltyä kapitalismia. Kapitalismia ja siihen sisältyvää voiton maksimointia ja järjetöntä vaatimusta tuotannon ja voittojen jatkuvasta kasvattamisesta ei sinänsä kyseenalaisteta.
Tavoiteohjelmassa on paljon hyviä asioita. Mutta siitä, kuinka ne voidaan saavuttaa ei sanota halaistua sanaa. Sikäli kun tavoitteiden saavuttamiseen uskotaan, luotetaan kaiketi vain toimintaan porvarillisen demokratian pelikentillä, “demokraattisen päätöksentekoon“. Kansalais- ja joukkotoimintaa ei tavoiteohjelma huomioi.
Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osasto on tehnyt vaihtoehtoisen esityksen tavoiteohjelmaksi. Vaihtoehto lähtee liikkeelle ihmisten arjesta, kamppailuista ja joukkoliikkeistä. Porvariston abstraktin vapauden sijaan ohjelma painottaa konkreettista vapautta. Työntekijöiden ja kapitalistien etujen nähdään olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Kapitalismin säätelyn ei uskota riittävän. Kapitalismille tarvitaan vaihtoehto.
Tamperelaisten ehdotus vaatii, että julkinen sektori toimii terveys- ja muiden hyvinvointipalvelujen tuottajana ja jo toteutuneet yksityistämiset perutaan. Erityisen ansiokkaasti eritellään myös muun muassa tiedon avoimuutta, perustuloa sekä ympäristökysymyksiä.
Myös vasemmistofoorumi on ottanut laajasti kantaa tavoiteohjelmaan. Foorumin esityksiä on huomioitu Tampereen vaihtoehdossa, mutta ne eivät ole juurikaan vaikuttaneet puoluevaltuuston ehdotukseen.
Puoluehallituksen ehdottamilla eväillä jatkaen vasemmistoliitolla ja sosialidemokraateilla ei ole mitään periaatteellista eroa. Vasemmistoliiton suhde tuotantovälineiden yksityisomistukseen on myönteinen tai varovaisen kriittinen, suhde valtiovaltaan on reformistinen ja parlamentarismiin puolue suhtautuu myönteisesti.
On olemassa vaihtoehto. Se on radikalisoituminen ja palaaminen kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen juurille huomioiden samalla nykypäivän ja tulevaisuuden vaativat haasteet.
Äänestetään ydinvoima historiaan ! WWW.YDINVOIMA.FI
Kuva Oulun performanssista 14.2.2010
27.1.2010 Jaakko Alavuotunki
Harhaanjohtajien keskusliitto
Olen iloinen veronmaksaja. Edes joulukuussa maksettaviksi langenneet parin sadan mätkyt eivät haitanneet pätkääkään, varsinkin kun miettii mitä niillä rahoilla on saatu aikaan. Olen tietysti myös itse eräs hyödynsaajista, sillä veroilla rahoitetaan Suomessa yhteiskunnan perustoiminnot koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta lähtien aina perusinfraan eli katuihin, rautateihin, sähkölinjoihin ja viemäröintiin asti. Kaikki laittavat rahaa yhteiseen pottiin ja ja jokainen hyötyy.
Ilman verotusta nykyisenkaltaista yhteiskuntaa ei olisi olemassakaan. Julkisia palveluita ei luonnollisesti olisi lainkaan. Mikään firma ei täällä pystyisi palkkaamaan yhteiskunnan ilmaiseksi kouluttamia työntekijöitä ja näin tuottamaan lisäarvoa omistajilleen. Ilman oikeudenmukaista verotusta maan päällä vallitsisi anarkia.
Verojen määrästä ja muista verotukseen liittyvistä seikoista on tietysti monenlaisia mielipiteitä. Vasemmistoliitossa kannatetaan voimakkaasti progressiivista verotusta, joka tulisi ulottaa koskemaan kaikkia tuloja pääoma- ja osinkotuloista lähtien aina perintöihin saakka.
Oikeistohallituksen aikakaudella on puolestaan pyritty päinvastaiseen suuntaan eli kohti tasaveroa (joka on usean näkemyksen mukaan jo toteutunut, esim. kunnallis- ja pääomaverot ovat jo tasaveroja). Lisäksi oikeiston mielestä on tuloja, joita ei tulisi verottaa lainkaan - kuten esimerkiksi osingot.
Suomessa on perinteisesti suhtauduttu mielikuvien tasolla verotukseen hyvin negatiivisesti. Tässä retoriikassa verokarhu kiskoo, kynyttää ja herkuttelee kansan kustannuksella.
Suomalaiset suhtautuvat kuitenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi verotuksen progressioon varsin myönteisesti. Tasaveroa tähän maahan eivät uusimman tiedon mukaan halua edes rikkaat.
Vinoutuneet ja veroihin liittyvät kielteiset mielikuvat johtuvat osittain siitä, että meillä ei ole pitkiin aikoihin käyty todellista kansalaiskeskustelua verotuksesta. Siis siitä, mitä verorahoilla oikeasti saadaan aikaan. Oikeudenmukaisuusaspekti on hukkumassa oikeiston tasaverovyörytyksen alle.
Syitä voidaan etsiä myös julkisen keskustelun vääristymistä. Verokriitikoille on Suomessa olemassa oma organisaatio, Veronmaksajien keskusliitto, joka markkinoi itseään mediassa ”veronmaksajien edustajana”, vaikka todellisuudessa siihen kuuluu vain murto-osa kaikista suomalaisista veroja maksavista ihmisistä.
Liitto haluaisi käyttää tätä brändiä yksinoikeudella. Vuonna 2004 veronalennuspolitiikkaa vastustamaan perustettu vaihtoehtoinen yhdistys, Iloiset Veronmaksajat ry., hyväksyttiinkin yhdistysrekisteriin vasta kolmisen vuotta sitten Veronmaksajien keskusliiton voimakkaan vastustuksen takia.
Veronmaksajien keskusliiton päämäärät ovat yhteiskunnan peruspalveluiden kannalta tuhoisat. Liiton virallinen tavoite on julkisten menojen supistaminen. Tämä todetaan muun muassa uunituoreen Veroavain 2010 -opuksen esittelytekstissä.
Erilaisissa verotusta koskevissa mielipiteissä ei tietenkään ole mitään väärää - asioista saa ja pitää olla erilaisia näkökantoja. Tässä rassaa lähinnä se, että Veronmaksajien keskusliitto esiintyy jatkuvasti julkisuudessa kaikkien veronmaksajien edunvalvojana, vaikka todellisuudessa koko organisaatio on täysin kokoomuslainen projekti, jonka puheenjohtaja Teemu Lehtinen kuuluu kykypuolueen pääideologeihin.
Julkisessa debatissa Veronmaksajain Keskusliitto on se taho, joka kutsutaan edustamaan veronmaksajia. Kusetus on mennyt läpi täydellisesti. Tätä ihmeteltiin jo vuonna 2003 Talousuutisten artikkelissa: ”Suomen kaikkien veronmaksajien valitsema eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus kysyvät veronmaksajien mielipidettä järjestöltä, johon kuuluu vain nelisen prosenttia veronmaksajista!”
Kuudessa vuodessa juuri mikään ei ole muuttunut. Syntynyt tilanne hakee edelleen vertaistaan härskiydessään. Toivonkin, että jokainen kerta, kun näette tätä organisaatiota edustavan ihmisen esiintyvän esimerkiksi televisiossa asiantuntijana verotusasioissa, hälytyskellot alkavat soimaan ja lujaa.
Huolestuttavaa on se, että media on napannut tämän syötin purematta kiinni. Vastakkaisia näkemyksiä verotusasioissa ei pääse kukaan esittämään, sillä Veronmaksajien keskusliittoa pidetään täysin puolueettomana asiantuntijaelimenä veropolitiikasta puhuttaessa.
Laajemmalle ja monipuolisemmalle verokeskustelulle olisi tarvetta, sillä Suomesta löytyy yhä valtava joukko ihmisiä, jotka allekirjoittavat Iloisten Veronmaksajien tärkeimmän periaatteen: ”Veroja on mukava maksaa, koska niillä saamme laadukkaat ja tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut ja vakaan, turvallisen yhteiskunnan, jossa voimme elää hyvällä mielellä ihmisiksi toistemme kanssa.” On hyvä muistaa, että valtaosa suomalaisista ei halua karsia julkisia palveluja. Tämä olisi väistämättä edessä, jos julkisia menoja alettaisiin leikata Veronmaksajien keskusliiton eli/ja kokoomuksen esittämällä tavalla.
Kirjoittajan oma blogi osoitteessa: http://jaakkoalavuotunki.ehdokkaasi.fi/
Linkkejä:
Iloiset Veronmaksajat Facebookissa http://www.facebook.com/group.php?gid=5293617668
Vapaus valita toisin: Maksukyvyn mukaiseen verotukseen (Kati Peltola) http://www.facebook.com/l/74e02;vapausvalitatoisin.wordpress.com/hyvinvointivaltion-tuho-ja-nousu/maksukyvyn-mukaiseen-verotukseen/
Peltola Kati & Pirkko Melender: Reilu verokirja http://www.facebook.com/l/74e02;www.ydinlehti.fi/arvostelut/reilu-verokirja
22.1.2010 Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto
Turhaa hallintoa vähentämällä resursseja palvelujen tuottamiseen
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston mukaan kuntatalouden kriisiä ratkovat johtavat virkamiehet ja oikeistopoliitikot eivät halua purkaa tilaaja-tuottaja-mallin tuomaa kaksinkertaista hallintoa, vaan leikkauksia etsitään mieluummin kuntalaisten palveluista ja omaishoidontuen tyyppisistä tukimuodoista.
Sen sijaan, että muun muassa Oulussa ja Kiimingissä käyttöön otettua tilaaja-tuottajamallia arvioitaisiin kriittisesti, sitä ollaan ujuttamassa myös muihin kuntiin. Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto katsoo, että tilaaja- tuottajamalli vaatii päällekkäistä asiantuntijuutta sekä tilaajalta että tuottajalta ja lisää siten hallintohenkilöstöä, joiden panos on pois kunnallisista peruspalveluista. Tilaaja-tuottaja-malli on tehnyt palvelutuotannosta tavalliselle ihmiselle vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Vastaajia kysymyksiin tai vastuunkantajaa ei kuntalainen helposti löydä. Oikeiston ajama malli on lisännyt palveluiden yksityistämistä. Kansainvälisten pääomasijoittajien haltuun siirtyneet yritykset takovat ihmisten terveydellä liikevoittoja, jonka kuntalaiset maksavat palveluiden hinnassa. Yksityistäminen ei alenna palveluiden kokonaishintaa, sillä kuntien vastuulle jää usein erityispalvelua tarvitsevat palveluiden käyttäjät ja valvonta- ja hallintokustannukset.
Vasemmistopiirin mielestä hallinnoinnista voidaan vähentää kovapalkkaisia päällikkövirkoja ja sijoittaa vapautuvat resurssit palvelutyötä tekevien vakinaisten työntekijöiden palkkaamiseen kunnan omaan toimintaan.
Tärkeää on palkata uusia työntekijöitä ennaltaehkäisevään työhön. Heitä tarvitaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilla kouluterveydenhuoltoon, vanhusten kuntoutuspalveluihin, lasten ja aikuisten neuvoloihin sekä työttömien työterveydenhuoltoon, jolloin voidaan ehkäistä suuria kustannuksia.
18.12.2009 TL
Näin joulun alla ja Kööpenhaminan ilmastokokouksen sanomaa odotellessa sopivaa luettavaa löytyy esimerkiksi Kohtuus Vaarassa -verkkosivuilta http://www.kohtuusvaarassa.com/
Alla 22.-24.10.2009 Joensuussa ja Kolilla pidetyn Kohtuus Vaarassa -seminaarin keskustelujen pohjalta laaditut 10 kohtuullista vaatimusta
13.09.2009 Mikko Viitanen
Parkkiluolia rakentamallako nousuun ?
Tällaisen käsityksen saa, kun seuraa kaupunkien suunnitelmia. Oulussa Kallioparkkikysymys ajankohtaistuu taas parin viikon sisällä.
Nykysuunnitelmilla maanalaisiin parkkipaikkoihin ollaan Suomessa uhraamassa lähivuosina pari sataa miljoonaa euroa. Tampereella louhitaan yhteensä 48 miljoonan euron Hämpin parkkia, 52 000 euroa parkkipaikkaa kohden. Hämpin Parkin toteutus siirtyi kaupungille, kun kävi ilmi, ettei liike-elämä sitä kykene tekemään. Helsingissä Meilahden sairaala-alueella louhitaan parkkipaikkoja 32 miljoonan euron edestä. Turussa niitä halutaan kaivaa torin alle mutaiseeen maaperään arviolta 50 miljoonan euron kustannuksin. Kuopiossa on suunniteltu torinalaisen parkkipaikan laajentamista noin 25 miljoonalla eurolla. Ja Oulussa aiotaan toteuttaa 30 - 40 miljoonan euron Kallioparkki.
Ilmastonmuutos ei hetkauta päätöksentekijöitä, vaan yksityisautoilu on yhteiskunnan erityissuojelussa. Parkkipaikkoja rakennetaan liike-elämän ylimitoitettujen kauppakeskussuunnitelmien tarpeisiin niin keskustoissa kuin keskustojen ulkopuolellakin.
* * * * *
Oulussa allekirjoitettiin heinäkuussa kalliotilojen yhteishankintasopimus, jonka sisällöstä päätellen Kallioparkkia ajetaan puoliväkisin. Kaupunginhallituksessa yhteishankintasopimusta vastaan äänestivät vasemmistoliiton edustajat ja toinen vihreiden edustaja.
Yhteishankintasopimuksessa Galleria- ja Pallas-kortteleiden kaavamuutokset on kytketty kallioparkin toteuttamiseen. Asemakaavamuutosten toteutumisen edellytyksenä on korttelien huollon ja velvoiteautopaikkojen sijoittaminen kalliotiloihin liike- ja toimistolisärakentamisen osalta. Oulun kaupunki rakennuttaa ja rahoittaa myös huoltotilojen kalliorakentamistyöt siihen saakka, kunnes loppukäyttäjät lunastavat huoltotilojen käyttöoikeuden.
Kauppuri-kortteli ei ole allekirjoittanut yhteishankintasopimusta, joten sen osalta lisärakennusoikeuksia mahdollistava kaavamuutos on keskeytetty. Monet korttelien osakkaat eivät tarvitse kalliita yhteisiä maanalaisia huoltotiloja eivätkä halua osallistua niiden rakentamiskustannuksiin.
Lisääntyvistä rakennusoikeuksista hyötyvät lähinnä Arina ja erityisesti kiinteistösijoitusfirma Citycon, jonka pääomistaja löytyy Israelista. Citycon on vaatinut eri vaiheissa rakennusoikeuksien lisäämistä ja tilasi tanskalaisarkkitehdeiltä suunnitelman Isokadun osittaisesta kattamisesta. Lienevätkö arkkitehdit vierailleet koskaan Oulussa talvi-iltana tai perehtyneet täkäläiseen väenpaljouteen ja elämänmenoon?
Kaupunginvaltuustolla on kaavoitusvalta, eivätkä etukäteissopimukset rakennusoikeuksia saavien tahojen kanssa sido sitä millään tavalla. Valtuuston tulee toimia kaavoituksessa tasapuolisesti. Valtuutettujen taas tulee kuntalain mukaan edistää vain kunnan ja sen asukkaiden parasta eikä yksittäisten yritysten ja jopa kansainvälisten sijoittajien etua. Asukkaiden enemmistön kallioparkkia vastustava mielipide on tiedossa eikä valitusvirsillä keskustan kehityksen pysäyttämisestä ole perusteita. Liiketilojen kaavoitus tulee mitoittaa Oulun kokoisen kaupungin tulevaisuuden eikä miljoonakaupungin tarpeisiin.
Oulussa ei ole vielä myöhäistä palata maan pinnalle ja välttää virheinvestoinnit. Parkkipaikat eivät Suomea pelasta. Sen sijaan raideliikenteen kehittäminen ja kaksoisraiteen toteuttaminen Ouluun elvyttäisi Pohjois-Suomen taloutta merkittävästi ja olisi ilmastopoliittisesti tärkeä teko. Sen puolesta kannattaisi nostaa kansanliike.
26.8.2009 Juha Tapio
Sairaita ja köyhiä ei tule laittaa laman maksumiehiksi (julkaistu Kalevassa 25.8.2009)
Suomalaista hyvinvointivaltiota on rapautettu 1990-luvun lamasta alkaen. Poliittinen ja taloudellinen eliitti on sen jälkeen vaatinut säästöjä taloustilanteesta riippumatta. Hyvinvointijärjestelmä toimii makrotasolla, mutta kansalaisten kokemukset ovat usein päinvastaisia. Hyvinvointivaltion lupaus pettää ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaat joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin.
Jälleen on lama, jonka vaikutukset tuntuvat kunnissa. Pahin on vasta edessä. Pelottaa, mikä tulee olemaan huono-osaisten kohtalo. Oikeistohallitus jatkaa suurituloisia suosivia verohelpotuksia, kunnille uusia velvoitteita tuovia lakeja säädetään ja hyvinvointipalveluja koskevia ohjelmia väsätään. Kyetäkseen järjestämään lakisääteiset palvelut kunnat nostavat veroprosenttia ja palvelumaksuja. Monet kunnat ovat pakotettuja karsimaan peruspalveluja.
Oulun yliopistollinen sairaala aikoo repiä säästöjä psykiatrisesta sairaanhoidosta, vaikka mielenterveyspalvelut ovat jo ennestään heikoissa kantimissa. Tutkimusten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöistä ovat kärsineet eniten kaikista heikoimmassa asemassa olevat ja puolustuskyvyttömimmät ihmiset: mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, vanhukset ja minimitoimeentuloturvan varassa elävät. Olisi kohtuutonta, että heitä kuritettaisiin lisää.
Lamasta selviäminen ja pahoinvoinnin vähentäminen vaatii kuntapoliitikoilta sosiaalista omaatuntoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Nyt on satsattava kunnan järjestämiin peruspalveluihin. Muun muassa mielenterveystoimisto, päihdehuollon yksiköt ja vanhusten palvelut vaativat lisäresursseja. Palvelukotien rakentaminen parantaisi hoidonporrastusta ja toisi uusia työpaikkoja. Kunnan palveluiden parantamisesta seuraisi säästöjä ostopalveluiden, laitoshoidon ja erikoissairaanhoidon tarpeen vähentyessä.
Palveluiden parantamien, jopa velkarahalla, on taloudellisesti järkevää ja ennen kaikkea inhimillistä. Kuntien ja maakuntien on myös painostettava hallitusta korottamaan valtionosuuksia. Toivon, että Oulun vasemmisto ja vihreät sekä myös porvarit ottaisivat perustuslain ja muut lait vakavasti ja huolehtisivat, että sairaita ja köyhiä ei laitettaisi laman maksumiehiksi.
04.08.2009 Juha Tapio
Osallistuminen hallitukseen ei ole ajankohtainen (julkaistu Kansan Tahdossa 04.08.2009)
Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki on visioinut vasemmistopuolueiden, vihreiden ja pienten puolueiden yhteishallitusta vaihtoehtona porvaririntamalle. Varmaankin vaalitappio ja kestohallituspuolueen joutuminen oppositioon ovat masentaneet demareita. Demaripuolueen todellisesta halusta reivata kurssiaan vasemmalle ei kuitenkaan ole näyttöjä. Kalliomäen ajatuksia on kommentoitu myös Vasemmistoliitossa.
Vasemmistoliitossakin on ajattelua, jonka mukaan edustuksellisen porvarillisen demokratian estradit ovat ainoita väyliä vaikuttaa asioihin. Joukkoliikkeiden ja kansalaisten omaehtoisen toiminnan merkitystä ei tunnusteta vaan uskotaan asioiden järjestyvän herraseurassa kaupunginhallitusten ja maan hallituksen pöydän ympärillä.
Osallistuminen hallitukseen ei koskaan saa olla itseisarvo. Jos hallitukseen joskus osallistutaan, mennään sinne tekemään kansalaisten kannalta hyvää politiikkaa. Ja mikä tärkeintä, kansalaisten tuella. Vasemmistoliiton tie hallitukseen voi kulkea ainoastaan vaalivoiton kautta. Vain vahva puolue voi vaikuttaa riittävästi hallitusohjelmaan. Muussa tapauksessa Vasemmistoliitto on hallituksessa pelkästään huonon politiikan takuumiehenä ja tekijänä.
Vasemmistoliiton tulevaisuus on avoin ja haasteellinen. Nyt on aika terävöittää ideologista linjaa ja aktivoitua. Puolue voi voimistua ja vaikuttaa asioihin vain yhdessä kansalaisten kanssa. Tuleviin hallituksiin osallistumisesta ei vielä pitkään aikaan kannata edes puhua. Sen sijaan on rohkeasti analysoitava mennyttä: Myös sitä surkeaa hallituspolitiikkaa, jossa Vasemmistoliitto oli mukana edellisen laman jälkeen.
15.05.2009 Juha Tapio
Pohjoinen ääni europarlamenttiin (Kaarina Kailon EU-vaalilehti Pallosanomat, pääkirjoitus)
Euroopan unioni on kaukainen, suuri ja byrokraattinen koneisto. Toisaalta EU on liiankin lähellä meitä suoltaessaan direktiivejä kiusaksemme. Unionin jäsenyys myös maksaa. Suomi on nettomaksaja. Saamme EU:lta paljon vähemmän kuin mitä sinne maksamme. Itsenäisyytemme on kaventunut unionin jäsenyyden myötä. Suomella ei ole enää itsenäistä rahapolitiikkaa. Me emme voi itse päättää maataloudestamme emmekä elintarvike-tuotannostamme.
Suuret rakennushankkeet on pakko kilpailuttaa koko unionin alueella. Rakennusurakoitsijat ja aliurakoisijat voivat olla ulkomaalaisia, jotka tuovat mukanaan ulkomaalaisen halpatyövoiman. Kunnatkaan eivät hankinnoissaan saa suosia kotimaista työtä. Hankkiessamme vaikkapa kouluruokaa, emme voi asettaa maakunnan tuotteita etusijalle.
Euroopan unioni palvelee suuryritysten etuja työläisten ja kansojen kustannuksella. EU:a militarisoidaan koko ajan, ja Suomenkin poikia halutaan lähettää maailman taistelutantereille.
Euroopan unionin suuntaan on saatava demokraattinen muutos. Emme voi hyväksyä EU:n perustuslakia, joka olisi Suomen ja muiden jäsenmaiden perustuslakien yläpuolella. Unionista ei saa tehdä liittovaltiota. EU:n tulee olla itsenäisten kansojen liitto, jossa itsenäiset valtiot päättävät yhteisistä asioista.
Jäsenmaat voivat yhteisesti päättää esimerkiksi kansalaisten sosiaalisista vähimmäisoikeuksista. Jokaisen jäsenmaan on kuitenkin saatava itse määrätä, tarjoaako se kansalaisilleen minimioikeuksia paremman sosiaali- ja terveydenhuollon. Julkisia peruspalveluja ei tule kilpailuttaa eikä yksityistää ja täten alistaa markkinoiden voitontavoittelulle.
Kaarina Kailo on EU-kriittinen, suuryhtiöiden valtaa vastustava ja kansalaisten sosiaalisia oikeuksia rohkeasti puolustava ehdokas. Kaarina on pohjoisen ihmisen ääni europarlamenttiin.
26.03.2009 Juha Tapio
Suurkunta ei ole onnela (julk. Kalevassa 26.03.2009)
Valtiovalta on päättänyt hävittää pienet ja keskisuuret kunnat pakottamalla ne kuntaliitoksiin. Valtio on kiristänyt ja kurjistanut kuntia vähentämällä valtionosuuksia, pidättäytymällä niiden tasokorotuksista ja rohmuamalla valtaosan yhteisöveron tuotosta. Kuntien saattaminen kroonisiin talousvaikeuksiin on tietoinen valinta.
Kuntien tappolinja tähtää hyvinvointivaltion romuttamiseen. Onhan kunnan päätehtävä huolehtia muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Kuntaliitoksessa varakkaampi kunta ottaa vastuulleen köyhemmän kunnan palveluiden järjestämisen. Samalla valtionapu vähenee. Valtio pääsee kuin koira veräjästä, ja kunnilla on yhä vähemmän rahaa peruspalveluihin.
Oikeisto haluaa yksityistää julkiset palvelut. Suurkunta tarjoaa suuryhtiöitä kiinnostavia laajoja markkina-alueita. Irakissa vankilaa pitävä ja Suomessa ruoka- ja hoivapalvelua tarjoava ylikansallinen firma on kiinnostunut Oulusta. 3000 asukkaan kunta ei ole houkutteleva kumppani.
Suurkunta ei ole onnela. Vaikeuksistaan huolimatta moni pieni kunta on hoitanut peruspalvelut hyvin. Oulu on onnistunut tilaaja-tuottajamalleineen saamaan perusterveydenhuollon huonoon jamaan ja karkottamaan lääkärit. Haukiputaalla terveyskeskuslääkärin virat on täytetty.
Pienessä kunnassa löytyy myös suuresta yksiköstä puuttuvaa solidaarisuutta. Esimerkiksi vanhus on aina jonkun omainen tai tuttu. Oulussa vanhukset ovat vain lukumääriä, edellisen sosiaali- ja terveystoimen johtajan sanoin "kappaleita".
Liittyminen osaksi suurta kuntaa merkitsee palveluiden huononemista. Ylikiiminki sai tehtäväkseen lakkauttaa kyläkoulut tullakseen Oulu-kuntoon. Monet kuntakeskuksen palvelut siirtyvät kauas, ja kylille ei jää mitään.
Mitä suurempi kunta sen paksumpi ja monimutkaisempi on myös valtuuston esityslista. Luottamustoimet muuttuvat yhä vaativimmiksi ja ammatillistuvat saaden kokopäivätyön luonteen. Virkamiesten valta kasvaa entisestään. Luultavasti myös kuntalaisten usko ja luottamus yhä vallattomammaksi käyvään valtuustoon hupenee.
23.01.2009 Tapio Laurinolli
Ei ydinvoimalaa - parempia investointeja Pohjois-Suomeen
On selvää, että kaikkia kyseenalaisia suurhankkeita ajetaan nyt eteenpäin myös sen argumentin nojalla, että ne torjuvat lamaa. Kallioparkin pikainen toteuttaminen on jo ehditty julistaa meidän oululaisten laman torjunnassa aivan ykkösjutuksi.
Taloustoimittaja Heino Ylisipola taas hehkuttaa viime maanantain (19.1.) Kalevassa: "Ydinvoimaloiden rakentaminen olisi täsmälääke lamaan." Hiukan ilkeitä ajatuksia herää Ylisipolan kirjoituksen motiiveista, kun hän jättää kokonaan mainitsematta sen varmaankin tiedossaan olleen tosiasian, että seuraavan ydinvoimalan rakentaminen käynnistyisi aikaisintaan 3 - 4 vuoden kuluttua, ja miljardilääkitystä taas tarvittaisiin melko lailla heti.
Ylisipolan kritiikitön ydinvoiman propagointi on edesvastuutonta, koska se epäilemättä uppoaa tai ainakin vaikuttaa suureen osaan Kalevan lukijoista ja silottaa tietä meille pohjoissuomalaisille kaavaillulle 6 - 7 miljardin euron niin sanotulle elvytyspaketille, joka sisältää yhden ydinvoimalan, Kollajan ja Vuotoksen altaat ja infrastruktuuria kaivoksille. Komeat numerot mutta sisältö, josta ei pitkässä juoksussa ole Pohjois-Suomelle mitään hyötyä, monenlaisia haittoja kylläkin. Ydinvoimala työllistää pysyvästi ehkä 300 ihmistä, altaat eivät käytännössä ketään, ja kaivoksiahan avataan ja käynnistetään vain korkeasuhdanteen oloissa. Tällaiset investoinnit eivät myöskään kehitä Pohjois-Suomen elinkeinoelämää. Kiinteistöveroilla paikataan vähän muutaman kunnan taloutta. Mitään uutta osaamista ei tule. Voitot kääritään muihin maisemiin.
Kannattaa muistaa, että sentään tuhansia ihmisiä työllistävät Rautaruukki ja Tornion terästehdas tai vielä täällä olevat suuret metsäteollisuuden yksiköt eivät nekään ole riittäneet pitämään edes lähialueittensa taloutta pysyvästi vankalla pohjalla nousukiidosta puhumattakaan. Vähän tai ehkä paljonkin paremmin täällä varmaan menisi, jos myös teollisuuslaitosten tuottamat voitot olisivat jääneet tänne uusiin kehityskohteisiin sijoitettaviksi. Mutta sitähän meille ei ole suotu, kuten tuli todetuksi jo Kemijärven sellutehtaan tapauksessa.
Ydinvoiman ongelmat ja riskit tiedetään, kuten sekin että ydinvoima on kuitenkin vain tilapäinen ratkaisu. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua energia on joka tapauksessa tuotettava muilla keinoin. Tiedämme myös hemmetin hyvin, että meidän pitäisi vähentää energian kulutusta ollaksemme kestävällä pohjalla.
Suurilla energiayhtiöillä on toiset tavoitteet. Ne haluavat sekä lisätä energiankulutusta että kasvattaa tuotantokapasiteetin vielä Suomen täyttä omavaraisuuttakin suuremmaksi, jotta voisivat myydä sähköä odotettavissa olevin huippuhinnoin Euroopan avautuvilla sähkömarkkinoilla ja kerätä osakkeenomistajilleen ja johtajilleen vielä entistäkin huikeammat voitot. Energiayhtiöiden vaikutusvallan ja lobbausresurssit huomioon ottaen on odotettavissa, että meillä on viimeistään parin vuoden päästä Jyrki Kataisen, Jyri Häkämiehen ja Paavo Lipposen johtama hallitus, joka hoitelee tarvittavat päätökset, niin että saamme sitten kolme ydinvoimalaa ja kaksi uutta allasta lisää.
Jotta linja muuttuisi, Suomessa tarvittaisiin miljardiluokan satsaukset uusiin teknologioihin sekä energian tuotannossa että säästämisessä. Toistaiseksi on lähinnä pelkkää puhetta, VTT:llä muutama tutkija, joka tietää jotakin uusista teknologioista, jokunen tuulivoimapuistosuunnitelma, muutama luonnosasteella oleva biodieselhanke ja pientä biokaasuräpellystä siellä täällä. Surkeaa tässä on se, että monet päättäjät kuvittelevat silti, että meillä on huipputeknologiaa tälläkin alueella. Tosiasiassa olemme aivan jälkijunassa.
Siis tällaisia ja muitakin parempia investointeja myös Pohjois-Suomeen. Ydinvoimalaa emme tarvitse - emmekä uusia altaita.
18.01.2009 Mikko Viitanen
Politiikka ja miten sitä tehdään
Kaikki politiikka on väärää, riiippuen siitä kenen kannalta sitä katsoo, Mauno Koivisto aikoinaan totesi. Tämä tokaisu sopii hyvin vastaukseksi siihen tämän päivän muotihokemaan ei-politiikan vahingollisuudesta, jota mantraksi asti vasemmistossakin toistetaan. Asioiden sisältö ratkaisee, kenelle se on myönteistä ja kenelle kielteistä. Kallioparkki on myönteinen asia keskikaupungin liikeyrityksille, jotka tarjoavat kansalaisille elämänsisällöksi ostoksilla kuljeskelua. Kallioparkki on myönteinen asia myös rakennusfirmoille ja niiden liikevoitoille. Kaikille niille, joille hyvä joukkoliikenne, yksityisautoilun vähentäminen, hyvät lähipalvelut ja monipuolinen vireä keskikaupunki on tärkeää, kallioparkin vaihtoehdot ovat myönteinen asia.
Politiikassa tavoitellaan asioihin muutosta, joka on saavutettavissa asiakohtaisella mielipide-enemmistöllä. Silloin myös poliittinen voimasuhde voi muuttua. Oikeisto pyrkii mielipide-enemmistöön poliittisella mainonnalla ja rahalla. Rahaa on käytettävissä, koska heidän tavoitteensa ovat rahavallan tavoitteita. Vasemmiston mahdollisuus vaikuttaa on aktivoida kansalaiset toimimaan omien etujensa puolesta. Joukkoliikkeet ovat olleet perinteinen keino vaikuttaa ja näin on yhä edelleen. Vain kansalaisten oma toiminta voi tuottaa pysyvää muutosta poliittiseen ajatteluun. Muutoin kansalaiset ovat median vietävissä milloin minkin helppoheikin oman edun tavoittelun taakse.
Joukkoliikkeellä on monia muotoja eikä niitä ole syytä väheksyä leimaamalla toiminta adressipuolueeksi. Joukkotoiminnan tavoitteena on luoda kestävät perustelut vaihtoehdolle. Kastellin suurkoulu pienemmäksi –kansalaisliike kokosi laajan joukon asiantuntemusta yli puoluerajojen esittämään hyvin perustellun vaihtoehdon. Samoin on tapahtunut Kallioparkista luopumista vaativassa liikkeessä. Molemmissa tapauksissa kansalaisten enemmistö kannattaa joukkoliikkeen tavoitteita ja se koskee kaikkien puolueiden kannattajakuntaa. Asia näkyi jo vaalien tuloksissa.
Poliittinen eliitti kokee kansalaisten joukkoliikkeet kiusalliseksi, se häiritsee niin turvallista konsensus yhteistyötä, jossa yhteistyö on itsessään tavoite asioiden sisällöstä riippumatta. Se tuottaakin huonoja tuloksia ja peittää asioiden todellisen luonteen kansalaisilta. Joukkoliikkeisiin pohjautuva asiakohtainen yhteistyö tuottaa parempia tuloksia ja lisää vasemmiston poliittista voimaa, joka on välttämätön nykyisen rikkaita suosivan poliittisen suuntauksen lopettamiseksi. Vasemmistoliiton tulee palata juurilleen kansanliikkeenä, joka toimii joukkoliikkeiden kärjessä eikä hyljeksi kansalaisten omaa toimintaa. Vasemmistoseuran toiminta on jo pitkään suuntautunut näin, se antaa mielekkyyttä toimintaan.