Kempeleen työväenyhdistyksen ja työväentalon historia

Sosialistiset opit eivät saavuttaneet työväkeä vasta kuin 1890‑luvulla, ja avoimempi luokkakantainen henki tuli esille vasta v:n 1905 suurlakon jälkeen.. Tärkeä osuus sosialismin leviämiselle on Työmies‑lehdellä, joka saavutti kempeleläisetkin oululaisten välityksellä.

Kempeleeseen perustettiin vasta v.1900 talvella  yhdistys, Etu‑Korpelan autiotalossa. Kovan pakkasen takia ei saapuvilla ollut kovinkaan runsas joukko, mutta innokkaasti toiminta kuitenkin pantiin käyntiin. Tilaisuuden kokoonkutsuja ja yhdistyksen ensimmäinen esimies oli Oskari Junttila, joka oli perustamiskokouksessa ilmoittanut, ettei lakkia otettaisi päästä vaikka pappi tulisi. Seurakunnan pappi olikin saapunut paikalle ja kieltänyt perustamasta yhdistystä sillä perusteella, että aiemmin perustettu nuorisoseura ajoi samoja asioita. Työväenyhdistyksen säännöt hyväksyttiin kuitenkin senaatissa 1895 vuoden lokakuussa. Niiden mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli olla ‑paikkakunnan työtätekevän väestön keskuksena, edistämällä sen henkistä ja aineellista tilaa kristillissiveelliseltä perustuksella. Tämän vuoksi yhdistys koetti kannattaa kirjastoa ja lukutupia, keskustelujen ja esitelmien pitämistä sekä järjestää huvituksia. Edelleen oli perustettava erityisiä rahastoja edistämään työväestön varallisuutta, mihin liittyen kehotettiin ahkeruuteen, säästäväisyyteen ja ehdottomaan raittiuteen.

Maaperä työväenyhdistyksen syntymiselle ja toiminnalle Kempeleessä oli erittäin otollinen, sillä valtaosa väestöstä oli ns. tilatonta väestöä. Joka tapauksessa Kempeleen työväenyhdistys oli perustamisestaan saakka Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenjärjestö. Yhdistyksen jäsenmääräkin kehittyi myönteisesti, v. 1902 oli 80 ja v. 1903 jo 104 jäsentä, mutta jäsenmäärä vakiintui kansalaissotaa edeltävällä kaudella n. 80 jäseneen.

Työväenyhdistys teki Oulun puoluekokoukseen v. 1906 asti läheistä yhteistyötä paikkakunnan muiden yhteisöjen kanssa, sillä luokkaerot eivät tulleet niin selvästi näkyville vuosisadan alussa. Voimainponnistuksia vaatineisiin tehtäviin kuului oman talon rakentaminen v. 1903. Työväentalon kehä hankittiin Vihannista ja rakennus pystytettiin talkoovoimin. Välittömästi talon valmistuttua alkoi työväen näytelmätoiminta. Talo osoittautui varsin pian liian ahtaaksi ja niinpä v. 1910 sitä laajennettiin ensimmäisen kerran. Toinen laajennus suoritettiin v. 1914, minkä jälkeen työväentalon pinta‑ala oli 350 m2. Rakennushankkeiden toteuttamiseksi jouduttiin luonnollisesti turvautumaan velkarahoitukseen, eikä velkoja ollut kovin helppo maksaa takaisin. Vielä v. 1918 yhdistyksen velka Oulun työväenyhdistyksen säästökassalle oli  3000 mk.

Lähteiden puuttumisen takia on vaikea sanoa, mikä merkitys Kempeleen työväenyhdistyksen toiminnalla oli sosiaalidemokraattisen puolueen voimakkaaseen kannatukseen (56.2 %) paikkakunnalla ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa v. 1907. Näihin aikoihin Kempeleenkin työväenyhdistyksen toiminta lienee ajan yleisen suunnan mukaisesti alkanut muuntua poliittisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia vaativaan suuntaan eli toiminta muuttui enemmän työväenkeskeiseksi. Yhdistys liittyi Kansan Tahdon osakkaaksi viidellä osakkeella. Ennen kansalaissotaa tärkeimmät Kempeleen työväenyhdistyksen toiminta‑alueet muodostivat; työväestön henkisen sivistyksen tason nostaminen, keskinäinen taloudellinen apu, toimintatilojen perustaminen ja laajentaminen sekä luonnollisesti poliittinen toiminta. Yhdistyksen merkitys tulikin sitten näkyvällä tavalla esille v. 1917 lakkoliikehdinnässä.

Kempeleen työväenyhdistys, jolla oli erilaisia osastoja, torppari‑ ja nuoriso‑osasto niistä tärkeimmät, oli järjestämässä kahta laajempaa lakkoliikettä. Ensin tiilitehtaan lakkoa toukokuussa ja sitten maatyöväen lakkoa heinäkuussa, josta nousikin melkoinen riidanaihe paikkakunnalla. Työväen järjestökaarti organisoitiin yhdistyksen piirissä ja sen harjoitukset oli pidetty työväentalolla. Näihin aikoihin Kempeleessä majaili myös venäläistä sotaväkeä ja he kävivät näyttämässä tanssitaitoaan työväen iltamissa, joissa nuoret miehet tekivät temppuja luudanvarsi olallaan.

Suurlakon aikana marraskuussa tilanne kylässä oli hyvin tulehtunut. Aika muuttui niin uhkaavaksi, että kaartilaisten jäsenkirjat jouduttiin hävittämään muiden vaarallisten kirjain ja papereiden kanssa ennen kansallissotaa. Tämä taisteluvuosi ei kuitenkaan kohdistunut kovin raa asti paikkakuntamme väestöön. Edellinen tietenkin verrattuna siihen mitä muualla Suomessa tapahtui. Vangittiinhan toki täälläkin joitakin miehiä, joista 3 kuoli nälkään ja kidutukseen. Työväestö oli kuntamme alueella  “hiljaa”, eikä mitään toimintaa ollut. Työväentalo tietenkin suljettiin ja jotkut yhdistyksen puuhamiehistä poistuivat paikkakunnalta siksi aikaa, että mielet vähän tasaantuisivat.

Itsenäisyyden aika

Kansalaissodan jälkeen Kempeleen työväenyhdistyksen toimintaedellytykset olivat luonnollisesti heikot. Työväentalo oli myymis‑ ja hukkaamiskiellon alainen ja suojeluskuntalaisten valvonnassa, mutta jo v. 1919 yhdistys sai talonsa takaisin ja niin toimintaa voitiin alkaa suunnitella uudelleen. Huomiota kiinnitettiin erityisesti ensimmäisiin yleisiin ja yhtäläisiin kunnallisvaaleihin.  Yhdistys palkkasi erityisen "kotiagitaattorin" kiertämään talosta taloon. Niinpä vaaleissa vasemmisto saikin kunnanvaltuustoon enemmistön.

Kempeleen työväenyhdistys kuului v:sta 1920 lähtien vastaperustettuun Sosialistiseen työväenpuolueeseen, jonka toiminta joutui kuitenkin jatkuvan silmälläpidon alaiseksi, kunnes v. 1923 koko puolue lakkautettiin. Tämän jälkeen työväenyhdistyksen toiminta jatkui  sosialistisena työväenyhdistyksenä, mutta luonteeltaan se oli paljon varovaisempaa kuin aikaisemmin ja se suunnattiinkin etupäässä henkisen ja ruumiillisen kulttuurin saralle. Oulun Tarmo laajensi toimintapiiriään Kempeleeseen, Liminkaan ja Kiviniemeen perustamalla näille paikkakunnille alaosastot. Tästä sai alkunsa yhäkin vireästi toimiva Kempeleen Pyrintö. Kempeleen työväen piirissä ei urheilutoiminta aiemminkaan ollut vierasta, sillä jo ennen kansalaissotaa yhdistyksen piirissä oli toiminut vireä voimistelu­ja urheiluosasto, joka järjesti mm. paini‑iltoja kaksi kertaa viikossa .

Yhdistys päätti 17.5.1925 lopettaa koko toimintansa, myydä irtaimen ja kiinteän omaisuutensa velkojaan vastaan (2 000 mk) uudelle työväenyhdistykselle, josta ei kuitenkaan muodostettu valtiollista vaan taloudellinen järjestö. Poliittinen toiminta jouduttiin jättämään vähemmälle. Piristystä ja vaihtelua toivat erilaiset naapuriyhdistysten vierailut. Etäisimmät vieraat saapuivat Torniosta ja Pietarsaaresta saakka, tuoden tuulahduksia työväen omaehtoisesta näyttämötoiminnasta. Myös Kempeleessä innostuttiin teatteriasiasta ja niin aivan v:n 1929 lopulla perustettiin erityinen "Kempeleen työväennäyttämö ry", jonka jäseneksi ilmoittautui välittömästi 15 henkeä. Yhdistys aloitti ripeästi toimintansa liittyen Suomen Työväen Näyttämöliittoon ja jäseneksi myös paikalliseen työväenyhdistykseen.

Vasemmistolaisuuden vainoamisen vuodet

Suomessa 1920‑luvun lopulla syvän taloudellisen lamakauden vaikutuksesta syntynyt sisäpoliittinen kriisi heijastui lokakuussa 1930 julkaistuissa "kommunistilaissa", joiden nojalla kommunistisiksi katsottavat järjestöt voitiin lakkauttaa. Lama aika lisäsi myös äärioikeiston kannatusta, vallitsi ns. ”Lapuan laki”. 1930-luvun alku olikin levotonta aikaa poliittinen väkivalta huipentui muilutuksiin, pahoinpitelyihin ja veritekoihin asti. Kempeleessäkin ”kommunistisiksi” katsottuja kunnanvaltuutettuja painostettiin   ja uhkailtiin siinä määrin virka, sekä esivallan, että muiluttajien taholta (”sinä et tältä reissulta elävänä selviä.” muiluttajan toteamus Kempeleen valtuuston Pj:lle), että he pakon edessä joutuivat  taipumaan ja eroamaan valtuusto, sekä luottamustoimistaan. Myös Kempeleen työväenyhdistys lakkautettiin maaliskuussa 1932, vaikka sen toiminta olikin luonteeltaan ollut enimmäkseen varsin "epäpoliittista". Katkeraa oli etenkin se, että yhdistys joutui luopumaan työväentalosta. Yhdistys oli joutunut suuriin velkoihin (30 000 mk) Oulun Osuuskaupalle ja vaikeuksiin mm. senkin takia, että työväentalo pakkotoimin suljettiin. Koska mitään mahdollisuutta uuden toimiluvan saamiseksi työväenyhdistyksellä ei ollut ja Kempeleen suojeluskunta käyttäytyi uhkaavasti työväenyhdistyksen omaisuutta kohtaan, oli Oulun Osuuskauppa pakotettu panemaan saatavansa uloshakuun. Pakkohuutokaupassa lokakuussa 1932 talo siirtyi suojeluskunnalle, mutta jo seuraavana keväänä se paloi. Tämä oli itsenäisen Suomen ja demokratian kannalta häpeän aikaa, jonka myös kärsinyt osapuoli – työläiset – haluaisi unohtaa. Toisaalta sitä ei pitäisi unohtaa, jotta tulevaisuudessa ei samankaltainen laittomuuden aika voisi enää koskaan toistua.

Aina v:een 1937 työväentoiminta Kempeleessä oli lähes täysin lamassa. Tosin urheilua harrastettiin ja kokoonnuttiin silloin tällöin työväenhenkisiin iltamiin Oulun Osuuskaupan suojissa. Työläisten poliittinen järjestäytyminen oli luvallista vain sosiaalidemokraattisen puolueen suojissa. Perustettiin Kempeleen sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys, johon liittyi nopeasti 80 jäsentä. Jo seuraavana vuonna uusi yhdistys ryhtyi puuhaamaan työväentaloa. Työväenyhdistykselle yritettiin hankkia tonttia talonrakentamista varten, mutta hankinnoissa oli epäonnistuttu poliittisista syistä. Sopiva rakennus saatiin lopulta ostamalla räätäli Oskari Torvisen talo 25 000 mk:lla. Työväentaloa laajennettiin v. 1940 Oulun Osuuskaupan luoton turvin. Sotavuosina toiminta oli luonteeltaan varsin hajanaista ja epäsäännöllistä sekä monessa tapauksessa hankalaa ja suuria uhrauksia vaativaa. Muun muassa yhdistyksen toimintaa rajoitettiin taloudellisesti, sillä huvitilaisuuksia saatiin järjestää vain jäsenkeskeisinä. Tosin tästä johtuen jäsenmäärä hieman kasvoi. Uuteen tilanteeseen tultiin rauhan palattua v. 1944, työväestön poliittisen toiminnan edellytysten täysin muututtua.

Sodan jälkeiset vuod

Suomen Kansan Demokraattisen Liiton Kempeleen yhdistys sai alkunsa 26.12.1944. Jäseniä oli 5. Sosiaalidemokraattinen Työväenyhdistys päätti maaliskuussa 1945 hyväksyä SKDL:n säännöt, äänestystulos oli 12 – 1. Jolloin kunnassa toimi kaksi SKDL:n alaista järjestöä. Tämä aiheutti turhaa päällekkäisyyttä, sillä molemmat yhdistykset olivat pääasiassa samojen henkilöiden miehittämiä. Tämä johti siihen, ettei toimintaa juuri ollut, eikä jäsenmaksuja peritty. V. 1948 tuli eteen tilanne, jossa sosiaalidemokraattinen yhdistys oli joutua lakkautettavaksi maksamattomien jäsenmaksujen takia, mikä olisi merkinnyt työväentalon ja työväenyhdistyksen varojen joutumista SDP:n piirille. Tämän estämiseksi kerättiin maksamattomat jäsenmaksut ja voitiin pitää päätösvaltainen kokous, missä yhdistyksen nimi muutettiin ”Kempeleen Demokraattinen yhdistys ry:ksi". Yhdistyksellähän oli jo 1945 hyväksytty SKDL:n säännöt. Tästä lähti liikkeelle nykyinen Kempeleen kansandemokraattinen yhdistystoiminta. Samaan aikaan SKDL:n Kempeleen yhdistyksen toiminta siirtyi toimimaan Kempeleen demokraattiseen yhdistykseen. Myöhemmin yhdistyksen nimi muutettiin "Kempeleen Demokraattiseksi Työväenyhdistykseksi".

Sodanjälkeinen työväenyhdistys ei ole joutunut toimimaan yhtä epävakaisissa oloissa kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta myöhemminkin on ollut viljalti ongelmia, joihin työväenliike on joutunut kiinnittämään huomiota. Kempeleen yhdistys on uhrannut tarmoaan vaalityöhön ja työttömyyden torjuntaan sekä luonnollisesti normaaliin taloudelliseen ja viihteelliseen toimintaan. Vaalityössä saavutettiin ehkä huipputulos v. 1958, jolloin SKDL saavutti yksinkertaisen enemmistön kunnanvaltuustossa. Työttömyyden vastaisen taistelun vaiheilta mainittakoon aktiivinen toiminta v:n 1956 yleislakon aikana sekä useat esitykset kunnalle  esimerkiksi v. 1957 kehotus avata Teppolan vanhainkotityömaa työllisyyden parantamiseksi. 1960‑luvulla oli aika ajoin lamaa yhdistyksen toiminnasta, mutta vuosikymmenen lopulla innostus saatiin viriämään uudelleen, jopa siinä määrin, että toimitilat osoittautuivat vähitellen riittämättömiksi. Keväällä 1973 aloitettu rakennustyö saatiin päätökseen seuraavan vuoden syksyllä. Vihkimisen tammikuussa 1975 suoritti SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius. Kempeleen kansandemokraattinen työväenyhdistys on toiminut uuden työväentalon hankittuaan erittäin vireästi.                 

Tämänhetkiseen toiminta kuuluvat bingo, äitienpäiväjuhlat, vappujuhlat, pikkujoulujuhlat, eläkeläisten torstaikerho ja tanssikoulun Jari Aaltosen toiminta.