Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen tiedote perusterveydenhoidosta.

Kaikilla on periaatteessa yhtenäinen oikeus julkiseen hoitoon, mutta käytännössä se ei toteudu. Julkista terveydenhoitoa ei ole tarjota tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille.

Nykyisin terveydenhuoltoa rahoittavat valtio, kunnat, sairausvakuutus, työnantajat ja palvelujen käyttäjät vaihtelevan kokoisin osuuksin. Palveluja tuotetaan kunnissa, työterveyshuollossa ja yksityisellä sektorilla.

Monesta lähteestä tuleva rahoitus on heikentänyt julkisen terveydenhuollon saatavuutta, tuottanut henkilöstöongelmia julkisella puolella ja lisännyt tuhlausta yksityisen sektorin tutkimusten teettämisessä.

Eriarvoisuus terveydenhuollossa on kasvanut, kun 1,7 miljoonaa suomalaista on maksuttoman työterveyshuollon piirissä. Alueelliset erot palvelujen saannissa ovat suuret.

Yksityinen houkuttaa työntekijöitä

Perusterveydenhuollossa on huutava pula hoitajista ja etenkin lääkäreistä, sillä yksityissektori houkuttelee alan työntekijät sinne. Yksityinen ala houkuttaa paremmalla palkalla ja kevyemmällä työllä.

Yksityiselle hakeutuvat todennäköisimmin ne potilaat, joilla on varaa ja vakuutuksia, ja myös yhä useammat yritykset käyttävät yksityisen lääkäriaseman työterveyspalveluja. Kun asiakkaiksi valikoituu terveydentilaltaan parempikuntoisia potilaita, on työnteko kevyempää ja vähemmän stressaavaa.

Perusterveydenhuolto työpaikkana on haastava. Pienituloiset, opiskelijat, yksinhuoltajat, lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset hakeutuvat julkiselle sektorille. Tekeviä käsiä ei ole tarpeeksi ja hoitojonot ovat pitkät.

Terveyskeskuksissa työskentelevien lääkäreiden pitää olla yleislääketieteen moniosaajia ja hallita niin lastentaudit kuin vanhustenvaivat, päihdelääketiede ja psykiatria. Yksityissektorilla potilaat ohjautuvat yleensä suoraan oman alansa erikoislääkäreille. Myös kansansairauksien ennaltaehkäisy on olennainen osa terveyskeskuslääkärin ja sairaanhoitajan työtä. Lisäksi terveyskeskuslääkäriä työllistää erilaisten lausuntojen ja todistusten kirjoittaminen.

Tekeviä käsiä ei tällä hetkellä ole tarpeeksi ja hoitojonot ovat pitkät.

Pienituloiset kustantavat hyvätuloisten lääkärikäynnit

Kela maksaa korvauksia yksityislääkärin palveluista ja yksityisen hammashoidon palveluista. Niin ikään lääkärin tai hammaslääkärin määräämästä tutkimuksesta ja hoidosta yksityisessä tutkimus- tai hoitolaitoksessa Kela korvaa 60 prosenttia.

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi yksityiset lääkärikeskukset pystyvät ylläpitämään korkeita hintoja.

Vuonna 2010 Kela maksoi korvauksia yksityisten lääkäripalveluiden käytöstä noin 265 miljoonaa euroa. Yksityiset työterveyspalvelut eivät sisälly tähän summaan.

Pöyristyttävintä on se, että Kela-korvaukset maksetaan verorahoilla. Käytännössä siis pienituloiset veronmaksajat, jotka itse käyttävät terveyskeskuksen palveluja, kustantavat osittain parempituloisten ihmisten yksityisellä lääkärillä käynnit.

Jos Kela-korvauksiin vuosittain kuluvat verorahat käytettäisiin julkiseen perusterveydenhuoltoon, voitaisiin kaikille suomalaisille taata samantasoinen hyvä hoito. Luonnollisesti tällöin tulisi erityisen tarkasti huolehtia myös siitä, että julkisella puolella myös riittää tekeviä käsipareja, jotta kaikki pystytään hoitamaan.

Terveyskeskusmaksut pois

Terveyskeskusmaksuista luopuminen olisi merkittävä keino vähentää kansalaisten välisiä terveyseroja, koska se antaisi kaikkein pienituloisimmillekin todellisen mahdollisuuden päästä hoitoon. Nykyisin maksun suuruus vaihtelee 13 - 14 euroon kunnasta riippuen.

Terveyskeskusmaksuilla kerätään koko maassa 40 - 50 miljoonaa euroa. Alentamalla yksityisten lääkäripalvelujen käytöstä maksettavia korvauksia voitaisiin kunnille korvata terveyskeskusmaksuista luopumisesta aiheutuva tulonmenetys täysimääräisesti valtionapuja nostamalla.

Hyvätasoisen, toimivan ja maksuttoman julkisen perusterveydenhuollon avulla ennalta ehkäistään terveysongelmia ja siten myös säästetään erikoissairaanhoidollisista kuluista.